Tämä teksti on kappale Sinikka Sassin väitöskirjasta Verkko kansalaisyhteiskunnan käytössä. Lämmin kiitos tekijälle jälleenjulkaisuluvasta!

Noosfääri on jesuiitta-pappi Pierre Teilhard de Chardinin luoma termi järjen kehälle tai tietoisuuden kerrostumalle. Nimimerkki kalnik2000 tiivistää blogissaan Teilhardin ajatuksen noosfääristä näin:

Du Chardinin mukaan elämä maapallolla on edennyt yksinkertaisista rakenteista todella monimutkaisiin, kivistä, kasvien kautta eläimiin ja viimein ihmiseen sekä tietoisuuden nousuun. Tietoisuuden yhä monimutkaistuessa ja suurten ihmisten osallistuessa, siitä kehittyy järjen kehä, noosfääri, joka saavuttaa ajan mittaan itsekin tietoisuuden.

Katso myös Wikipedian artikkeli emergenssistä.

Noosfääri - kollektiivisen tietoisuuden kerrostuma

Emme ehkä helposti tule ajatelleeksi, että uudet kytkentämme ovat täysin yllättäviä ja että todella olemme synnyttäneet uutuuden. Verkko on "suuri kollektiivinen projekti", joka yhä rakentuu ja leviää ja joka syvästi muuttaa jokaista sen kanssa kosketuksiin joutuvaa instituutiota. Kuitenkin koko tämä kehitys tapahtuu ilman tunnettua keskusta eikä verkolla näytä olevan mitään yhtenäistä ja kommunikoitavissa olevaa "tarkoitusta". Kiinnostavaa kyllä, verkon arkkityyppi on levinnyt vielä nopeammin kuin se todellisuudessa on rakentunut ja sitä käytetään laajasti esimerkiksi mainonnassa. Kysymys on Pescen (1996) mukaan noosfäärin eli yhteisen tietoisuuden tai tajunnan kerrostuman synnystä, joka ei vielä ole kasvanut niin laajaksi, että sen luonne yliyksilöllisenä metarakenteena tulisi selvästi näkyville.

McLuhan (1969, 80) viittasi tähän tietoisuuden kerrostumaan jo aikoinaan toteamalla, miten meitä sähkön aikakaudella muunnetaan yhä enemmän informaation muotoon, miten tajuntaamme laajennetaan teknologisesti. McLuhan oivalsi, että sähköiset teknologiat jatkavat ja laajentavat nimenomaan keskushermostoamme, jonka "ulkopuolistaminen" synnyttää uudenlaisia verkostoja, keskushermoston enemmän tai vähemmän uskollisia jäljitelmiä. Keskushermostomme sähköisen jatkamisen jälkeen on tajuntamme siirtäminen tietokoneiden maailmaan McLuhanin mukaan pelkkä lisäaskel. Nyt planeettamme pinnan alle, päälle ja yläpuolelle ollaan luomassa vuorovaikutteisista ja integroituvista viestintäteknologioista muodostuvaa materiaalista verkkoa, yhtenäistä sähköistä kenttää.

Tietoisuuden uuden tason syntymisen taustalla on inhimillisen kokemuksen digitalisointi, joka supistaa orgaanisen ja mentaalisen kokemuksemme yhdeksi ainoaksi koodatuksi informaatiojaksoksi, paljolti samaan tapaan kuin aakkoset aikanaan supistivat aistikokemuksemme merkitysjonoiksi (Kerckhove 1995a). Tietokoneet ovat luoneet uudenlaisen tiedollisen välitilan, jatkuvan vuorovaikutuksen sillan tai läpäisevän ihon ulkomaailman ja sisäisen maailmamme väliin. Tämän mielemme ja ruumiimme ulkopuolella olevan keinotekoisen tietoisuuden hämmentävin ominaisuus on se, että voimme jakaa sen jonkun toisen kanssa. Koko kyberavaruutta ei pitäisikään siksi ymmärtää pelkästään sovinnaisin sosioekonomisin tai kulttuurisin käsittein, vaan sille pitäisi ainakin kokeeksi antaa jonkinlaisen itsellisen toimijan status.

Noosfäärin tutkimisessa joudumme vastakkain sen epistemologisen kysymyksen kanssa, että sitä koskevat väitteet ovat olennaisesti todentamattomia. Jos noosfäärin voidaan sanoa olevan olemassa, sen täytyy olla sekä meidän yläpuolellamme että sisältää meidät. Vaikka väitteiden todentamattomuus asettaa rajan meidän pohdinnoillemme, voimme Pescen mukaan silti tarkkailla ilmiöitä ja yrittää rakentaa mallia, joka vahvistaa havaintomme. Edellytyksenä on mallien perustavan epätäydellisyyden hyväksyminen, joka Pescelle toisaalta on toivottava tilanne, sillä systeemiä jota ei täysin tunneta, ei voida täysin kontrolloidakaan. Tietoisuuden kerrostuman syntyminen vie meidät samalla maailmaan, jossa individualistisen toiminnan merkitys vähenee ja kollektiivisen puolestaan korostuu. Emme enää ole aivan niin yksilöllisen vapaita kuin ajattelimme olevamme ennen tätä hetkeä. Noosfääri johtaa meidät siksi pohtimaan tajunnan manipuloinnin ongelmaa ja etsimään keinoja pakottamisen ja kontrollin välttämiseen. Pescen näkemys on, että meidän on opittava tuntemaan noosfääri ja löydettävä elementtejä, jotka kertovat sen olemuksesta.