Kollektiivinen tietoisuus

Kuten kerron olotila.netin etusivulla ja pääkirjoituksessa, minulle tapahtui vuoden 2007 alussa jonkinlainen odottamaton tietoisuuden muutos. Varsinkin ensimmäiset kokemukset olivat hyvin hämmentäviä: minusta tuntui, että olin yht'äkkiä suorastaan pelottavan tietoinen itsestäni ja kaikesta. Tunsin oman tietoisuuteni olevan osa suurempaa kokonaisuutta, jonka läsnäolon pystyin jollain tavalla aistimaan, ja jota päädyin heti intuitiivisesti kutsumaan kollektiiviseksi tietoisuudeksi — aivan yksinkertaisesti siksi, että siltä se tuntui.

Jotain aivan muuta

Kun puhun `kollektiivisesta tietoisuudesta', en tarkoita vain esimerkiksi yleisesti vallitsevaa moraalista tai eettistä ilmapiiriä, tai ihmiskunnan keräämää ja tallentamaa tietoa. Tarkoitan sillä todellista, tietoista entiteettiä, jonka voimme konkreettisesti aistia.

Tässä mielessä kollektiivinen tietoisuus on siis jotain aivan uutta; se toimii täysin eri tavalla kuin yksikään ulkoa opittu maailmankatsomus tai sääntöihin ja toistoon perustuva uskonto. Se on jotain niin toisenlaista, että se ei yksinkertaisesti voi mennä ohi kun se on kerran kohdalle sattunut.

Kollektiivinen tietoisuus ei kuitenkaan ole uusi ilmiö ihmiskunnan historiassa; siitä puhutaan paljon esimerkiksi buddhalaisissa teksteissä. Se on vain elänyt hiljaiseloa pitkään -- varsinkin länsimaisissa tieteellistä ajattelua korostavissa kulttuureissa se on jäänyt samaan marginaaliin jonne kaikki muukin henkisyys on halutty työntää.

Yllättäviä yhteyksiä

Oli hämmentävää huomata, että se millaisia ajatuksia kollektiivisen tietoisuuden kokeminen minussa herätti ja herättää, vastaa hyvin pitkälti sitä mistä esimerkiksi Roger D. Nelson, Duane Elgin, Neale Donald Walsch, Jiddu Krishnamurti, Deepak Chopra, 14. Dalai Lama, Ashok Gangadean ja monet muut filosofit ja tutkijat ovat puhuneet jo pitkään. Oudolta tuntui varsinkin se, että en ollut ajatellut kollektiivista tietoisuutta mitenkään vakavasti otettavana juttuna, enkä miettinyt tai kuullut kenenkään muun näkemyksiä siitä mistä ja miksi tietoisuus voisi syntyä, tai millä moninaisilla ja perinpohjaisilla tavoilla sen herääminen (tai voimistuminen) saattaisi vaikuttaa yhteiskuntaan ja ihmisten elämään. Tein omat päätelmäni vain sen varassa mitä koin — vaikka totta kai näkemyksiini ovat vaikuttamassa myös aiemmat ajatukseni, kokemukseni ja tiedostamattakin muistamani asiat. Joka tapauksessa tuntui erikoiselta huomata, että niin monet ihmiset kuvailivat ilmiselvästi samaa asiaa, jonka yht'äkkiä vain tunsin tietäväni tai ymmärtäväni.

Hullua?

Tiedän hyvin miten älyttömiltä täällä selittämäni jutut saattavat kuulostaa -- en usko että olisin itsekään reilu vuosi sitten edes harkinnut suhtautuvani vakavasti jos joku olisi tullut minulle tällaisia selittämään. Kokemus ei kuitenkaan jäänyt ainutkertaiseksi, vaan se on ollut läsnä enemmän tai vähemmän joka päivä nyt jo yli vuoden ajan. Se on muuttanut näkemykseni itsestäni, muista ihmisistä ja koko maailmasta todella perinpohjaisesti, ilmeisen pysyvästi, ja erinomaisen hyvällä tavalla.

Olen luonnostani jos nyt en skeptinen niin ainakin erittäin kriittinen. Yritän aina muistaa kyseenalaistaa sekä näitä kokemuksia että niistä tekemiäni johtopäätöksiä. Mutta toistaiseksi en ole löytänyt itsestäni tai ympäristöstäni perusteita alkaa pitämään tätä kaikkea merkkinä mielenterveyteni pettämisestä. Päin vastoin: koen voivani paremmin kuin koskaan, mikä on näkynyt myös monina käytännön tason muutoksina esimerkiksi elintavoissa, ihmissuhteissa ja rahankäytössä. En mitenkään pysty pitämään näin itsestäänselvästi hyvää aikaansaavaa ilmiötä huolestuttavana tai epäilyttävänä, oli se sitten lähtöisin vain omasta itsestäni tai oli siinä mukana jotain suurempaa.

Vaikka kysymys onkin niin suuresta muutoksesta ajattelussa ja tunne-elämässä, että ainakin tieteellis-teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna koko juttu näyttää varmasti uskonnolliselta hörhöilyltä, en näe tarpeelliseksi enkä perustelluksi liittää siihen mitään mystiikkaa tai uskonnollisia piirteitä. Päin vastoin, minusta ilmiö tuntuu nimen omaan luonnolliselta, evolutiiviselta askeleelta, johon helposti liitetään mystisiä piirteitä yksinkertaisesti siksi että meillä on sitkeä taipumus tehdä niin.

Entä sitten?

No, jos siis leikitään että kollektiivinen tietoisuus on todellinen juttu niin entäs sitten? Mitä nyt tapahtuu? Muuttuuko mikään, vai jatkuuko elämä ennallaan?

Oma arvaukseni on, että elämänmeno jatkuu toistaiseksi hyvin pitkälle entisellään. Pinnan alla tuntuu kuitenkin olevan kehittymässä jotain suurta, vaikkei se vielä näkyisikään helposti havaittavina muutoksina `tavallisessa elämässä'. Kun kriittinen massa on saavutettu, seuraukset tulevat varmasti olemaan sellaista kokoluokkaa, että ne eivät voi mennä ohi keneltäkään.

25. 4. 2009, Jyri Hovila