Skip to: Menu | Main content

etusivu

etusivu

Tervetuloa olotilaan!

Olotila.net on allekirjoittaneen keväällä 2007 aloittama projekti, jonka sysäsi liikkeelle odottamaton ja voimakas kokemus jonkin itseni ulkopuolisen, mutta samaan aikaan jollain tavalla itseeni kytkeytyneen tietoisuuden läsnäolosta. Päädyin vaistonvaraisesti kutsumaan tätä aistimaani "voimaa" kollektiiviseksi tietoisuudeksi — yksinkertaisesti siksi, että siltä se tuntui; jonkinlaiselta kaiken yhdistävältä, itsensä tiedostavalta tietoisuudelta.

Näitä "tietoisuuden laajenemiselta" tuntuvia kokemuksia alkoi ensimmäisen kerran jälkeen tapahtumaan toistuvasti, ja niiden sysäämänä aloin etsimään kollektiivista tietoisuutta käsitteleviä sivuja Internetistä. Aihetta eri näkökulmista lähestyviä sivustoja löytyikin yllättävän paljon, ja niillä kuvaillut tapahtumat ja teoriat vastasivat selvästi omaa kokemustani ja siitä vetämiäni johtopäätöksiä. Pikku hiljaa tulin vakuuttuneeksi, että kollektiiviseksi tietoisuudeksi kutsumani ja henkilökohtaisesti tuntemani ilmiö, voima tai entiteetti todella on noosfääri, ihmiskunnan (tai jonkin vielä paljon suuremman kokonaisuuden) yhteinen, konkreettinen ja myös aistittavissa oleva tietoisuus. Aloin aavistamaan, että tässä voi olla kysymys jostain, jota lukemattomat henkiset ja hengelliset traditiot yrittävät kuvailla — ja jonka olemassaolon ja merkityksen puolesta puhuu nyt myös kasvava määrä henkisiä opettajia, psykologeja, tietoisuuden ja kvanttifysiikan tutkijoita ja monia muita ihmisiä ja organisaatioita.

Ihmiskunta on joutunut historiansa aikana päivittämään käsitystään todellisuuden luonteesta radikaalisti ja moneen kertaan. Ei ole mitään syytä olettaa, että viimeiset noin sata vuotta vallalla ollut tieteellis-reduktiivinen maailmankuva olisi missään mielessä täydellinen; että se pystyisi kaivamaan esiin ja välittämään absoluuttisen totuuden kaikesta. "Henkisiksi" mielletyt ja ylipäätään mittaamattomissa olevat asiat ja ilmiöt on työnnetty tässä muka-rationaalisessa ajattelumallissa täysin sivuun ja leimattu mielikuvituksen tuotteiksi joita "järkevän ihmisen" ei ole tarpeen ajatella. Nyt kvanttifysiikka on kuitenkin näyttänyt selkeästi toteen, että ihmisen mielellä (tietoisuudella) on konkreettinen ja välitön vaikutus fyysiseen todellisuuteen. Tämän havainnon merkitys on paljon suurempi kuin yleensä ymmärretään. Se muuttaa täysin sen, mitä olemme tottuneet pitämään "todellisuutena" ja avaa uuden, avaramman todellisuuskäsityksen, jossa aiemmin automaattisesti huuhaana pidetyillä asioilla onkin mitä suurin ja erittäin konkreettinen merkitys — ilman minkäänlaista ristiriitaa tieteen kanssa.

(Pahoittelen muuten runsasta lainausmerkkien käyttöä. Yritän painottaa niillä käyttämieni käsitteiden subjektiivisuutta, ja koska subjektiivisia käsitteitä piisaa, lainausmerkkejä kuluu...)

Oma käsitykseni on, että ihmiskunta on jälleen tilanteessa, jossa ymmärryksemme niin itsestämme kuin koko maailmankaikkeudesta muuttuu ja tulee muuttumaan perinpohjaisesti, mahdollisesti hyvinkin lyhyen ajan sisällä. Kuten ennenkin vastaavien murrosten yhteydessä, uusi maailmankuvamme tulee tavallaan sisällyttämään itseensä myös kaiken vanhan; aivan kuten suhteellisuusteorian keksiminen laajensi ja täydensi klassista fysiikkaa — ei suinkaan kumonnut sitä. Olemme heräämässä laajemman tietoisuuden tilaan, jossa pystymme ymmärtämään ja myös aistimaan monia sellaisia asioita, jotka ovat olleet tähänastisen käsityskykymme ja maailmankuvamme ulottumattomissa. Kysymys on evoluutiosta, eikä siinä ole mitään "hörhöä" tai "yliluonnollista", vaikka se muuttaakin käsitystämme kaikesta niin perinpohjaisesti, että lopputulokset voivat vaikuttaa tästä hetkestä ja kulttuurista nähtynä utopistiselta tieteisfantasialta.

Pidän itseäni edelleen varsin kriittisenä "järkityyppinä", enkä ole suinkaan valmis uskomaan mihin vain. Yllättävien, omituiselta vaikuttavienkin teorioiden ja ajatusmallien kategorinen poissulkeminen "huuhaana" ei kuitenkaan ole millään tavalla järkevää. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä liuta tieteellisiä keksintöjä ja havaintoja, jotka ovat olleet omana aikanaan maailmaamullistavia. Niitä ja niiden esittäjiä Kopernikuksesta Einsteiniin on säännönmukaisesti pilkattu ja halveksittu "hullujen ja järjenvastaisten" ajatustensa takia.

Viimeiset ehkä noin sata vuotta vallalla ollut tapa tarkkailla asioita ja ilmiöitä on pitkälti reduktiivinen; esimerkiksi ihmisen tietoisuuden, tunteiden ja ajatusten oletetaan lähtökohtaisesti olevan seurausta aivoissa tapahtuvista sähkökemiallisista reaktioista. Koko ihmisen henkinen maailma on haluttu nähdä "vain" biologis-mekaanisen prosessin seurauksena, ja tästä poikkeavien näkemysten esittäjien oletetaan automaattisesti olevan joko tyhmiä tai jonkin sortin hihhuleita. Nyt kuitenkin myös kvanttifysiikka näyttää vahvistavan monissa henkisissä ajatusmalleissa jo pitkään vallalla olleen käsityksen siitä, että itse asiassa tietoisuus synnyttää koko fyysisen todellisuuden, ei suinkaan toisin päin. Tässä ei ole mitään yliluonnollista, mutta ajatuksen sisäistämisellä on silti koko maailman- ja minäkuvan mullistava vaikutus.

Elämme todella eräänlaisessa Matrixissa, itse synnyttämässämme keinotodellisuudessa. Kokemus on hyvin todentuntuinen, ja tietyllä tavalla se onkin; en yritä sanoa, että "tämä kaikki" olisi "vain" unta, jolla ei olisi merkitystä. Tähän illuusioon kolmi- tai neliulotteisesta todellisuudesta liittyy myös käsitys oman itsen erillisyydestä; koemme siis yleensä olevamme biologiseen ruumiiseen rajattu tietoisuus, joka on tietoinen itsestään ja erillään kaikesta. Tämä erillisyyden tai irrallisuuden kokemus on osa illuusiota — todellisuudessa olemme yhtä kaiken kanssa. Käsittääkseni koko tämän illuusion tarkoitus, siis tavallaan myös elämän tarkoitus, on tulla tietoiseksi kaiken ykseydestä; ja tarkoitan jälleen kaiken ykseyttä täysin konkreettisena juttuna, en vain kielikuvana tai kivana filosofiana. Siksi tällä todellisuudella, tai siis illuusiolla, on mitä suurin merkitys; uskomme siihen, jotta voisimme herätä tajuamaan että se ei olekaan läheskään koko todellisuus. Ilman vakaata uskoa tämän "todellisuuden" todellisuuteen emme voisi kokea heräämistä laajempaan tietoisuuteen.

Asioiden näkeminen kaiken ykseyden näkökulmasta muuttaa radikaalisti sitä miten suhtautuu muihin ihmisiin — ja aivan kaikkeen. Tämä ei tarkoita loputonta altruismia tai itsensä hukkaamista; kokemus "itseydestä" ei katoa, se vain nähdään aiempaa laajemmassa perspektiivissä. Niin utopistiselta höpinältä kuin se monen mielestä ehkä kuulostaakin, tällainen ajattelutavan muutos johtaa väistämättä yhteistyöhön, keskinäiseen ymmärrykseen, rauhaan ja niin pois päin, tällä hetkellä valloillaan olevan, erillisyydestä lähtevän ajattelutavan viedessä täsmälleen vastakkaiseen suuntaan: riitelyyn, keskinäiseen kilpailuun, sotimiseen ja niin edelleen. Todellisuuden näkeminen ykseyden kautta synnyttää maailmanrauhan.

Olotila.netissä käsiteltävillä aiheilla on suora yhteys yhteiskunnallisiin asioihin, joten mukana on myös voimakas poliittinen ulottuvuus. Haluan kuitenkin tehdä selvän pesäeron perinteiseen poliittiseen keskusteluun. "Politiikka" sellaisena kuin se on totuttu yleisesti käsittämään on tullut tiensä päähän. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole vastustaa mitään, vaan promotoida täysin uudenlaista näkemystä yhteiskunnan ja ihmiskunnan toiminnan pohjaksi. Tämä näkemys perustuu paljon nykyistä laajemmalle ihmis- ja todellisuuskäsitykselle, jossa rationaalinen ja henkinen toimivat harmoniassa, toisiaan tukien.

Käytännössä olotila.net on kokoelma allekirjoittaneen kirjoituksia, linkkejä muille aihetta käsitteleville sivustoille jne. Sivuston sisällysluettelona toimii sivun vasemmassa reunassa näkyvä valikko. Toivon, että aloittaisit lukemalla ensin tämän sivun loppuun asti ja tutustuisit sen jälkeen pääkirjoitukseen.

Vielä kerran tervetuloa olotila.netin pariin!

Alkupamaus

Ajatus olotila.netin perustamisesta syntyi vuoden 2007 alkupuolella. Olin tuolloin 32-vuotias ja uskoin vakaasti olevani hyvin perillä itsestäni. Se mitä kuvittelin olevani osoittautui kuitenkin nimen omaan kuvitelmaksi, jonka olin kasaillut vuosien saatossa erilaisista toiveista, ihanteista, peloista, ympäristön odotuksista ja kaikesta muusta vastaavasta.

Minun on vaikeaa kuvailla ymmärrettävästi mitä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta jotenkin aloin ensin huomaamaan ja sitten pääsemään eroon omassa ajattelussani ja minäkuvassani olleista vääristymistä. Itsereflektioni kasvoi sellaiselle asteelle, että tulin tavallaan tietoiseksi omien ajatusteni, tunteitteni ja tietoisuuteni liikkeistä ja niitä ohjailevista tekijöistä. Ymmärsin, sekä järjellä että tunteella, että olen jotain aivan muuta kuin ajatukseni, egoni, virheeni tai saavutukseni — pohjimmiltani olen pelkkää tietoisuutta. Samalla ymmärsin myös ettei ratkaisu ongelmiini, olivat ne sitten sisäisiä tai ulkoisia, tule mistään muualta kuin itsestäni — ei toisista ihmisistä, omaisuudesta, asemasta tai mistään itseni ulkopuolisesta.

Asiat etenivät hyvin nopeasti, ja huomasin aivan yht'äkkiä pystyväni valitsemaan mitä elämässäni tapahtuu ja miten siihen suhtaudun. Ennen olin aina kokenut olleeni tilanteiden, omien tunteideni tai milloin minkäkin pakottavan olosuhteen rajoittama. Ymmärsin usein toimivani tyhmästi ja suorastaan tuhoisasti, mutta koskaan aiemmin en ollut pystynyt tekemään asialle mitään — vain koska kuvittelin että en pysty siihen.

Ilmeisesti lähes jokainen uskoo olevansa täysin tietoinen itsestään ja omasta ajattelustaan — niin minäkin olin oppinut ajattelemaan. Tosiasia näyttää kuitenkin olevan, että suurin osa ihmisistä elää enemmän tai vähemmän unessa. Nukkuessaan saattaa joskus harvoin olla ainakin osittain tietoinen siitä että näkee unta, mutta useimmiten unessa esiintyvä maailma tuntuu täysin todelliselta. Koska ei ole mitään absoluuttista mittaria jolla "hereillä olemisen astetta" voisi mitata, jää ainoaksi keinoksi opetella tarkkailemaan itseään herkästi, rakastavasti ja mahdollisimman avoimin mielin, tuomitsematta mitään itsestä esille nousevia asioita. Kysymys on aivan yksinkertaisesti itsensä ehdottomasta hyväksymisestä ja rakastamisesta.

Olemmeko heräämässä?

Minulla on voimakas intuitiivinen tunne siitä, että ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus on voimistumassa kiihtyvää tahtia, mikä näkyy mm. yksittäisten ihmisten heräämiskokemusten määrän rajuna kasvuna. Internetillä on uskoakseni tekemistä tämän hämmästyttävän ja hienon ilmiön kanssa, mutta merkittävimmät muutokset tapahtuvat tasolla jota emme kykene havainnoimaan perinteisten luonnontieteiden tarjoamilla keinoilla. Tieteenkin rintamalla tilanne on kuitenkin muuttumassa; kvanttifysiikkaa ja supersäieteoriaa tutkivat tiedemiehet ovat alkaneet puhumaan avoimesti löytöjensä henkisistä ulottuvuuksista.

Kollektiivinen tietoisuutemme, noosfäärimme, on uskoakseni tulossa tietoiseksi itsestään. Kehitys on sitä nopeampaa mitä useampi ihminen oppii ymmärtämään oman tietoisuutensa ja ihmisyyden todellisen luonteen, vapauttamaan itsensä egon muodostamasta vankilasta, ja tätä kautta kasvattamaan kollektiivisen tietoisuuden "massaa". Kun puhutaan valaistumisesta, tarkoitetaan yksinkertaisesti tämän ymmärryksen kokemusperäistä heräämistä — tämä on tietysti oma näkemykseni, mitään yleisesti tunnustettua valaistumisen määritelmää ei ole olemassa.

Uhkakuvia ja uskomattomia mahdollisuuksia

Ihmiskunta on tullut tienristeykseen. Tähän asti käyttämämme tavat yrittää ymmärtää itseämme ja muita ihmisiä, etsiä rauhaa ja onnea ovat osoittautuneet toimimattomiksi. Sanomme tavoittelevamme rauhaa, mutta käytännössä jatkamme toistemme tappamista, sortamista ja muita toimimattomasta ihmis- ja maailmankuvasta nousevia järjettömyyksiä. Tämän ristiriidan (ja samalla siis useimpien ihmiskuntaa koettelevien ongelmien) taustalla on nimen omaan vääristynyt ja auttamattomasti vanhentunut käsitys siitä, mitä me ihmiset olemme. Olemme eksyneet ego-tietoisuutemme luomaan mielikuvitusmaailmaan, emmekä huomaa, että todellisuudessa me kaikki olemme yhtä. Tämä on tieteellisesti todistettu tosiasia, ei pelkkä kielikuva. Me olemme todella yhtä ''kaiken'' kanssa — siis myös keskenämme.

Olemme kuolemattomia henkiolentoja, ja lähes kaikki ongelmamme johtuvat siitä, että emme tiedosta tätä tosiasiaa.

Hyvä puoli tilanteessa on se, että kaikki ongelmamme ovat ratkaistavissa yksinkertaisesti hienosäätämällä yhtä ainoaa asiaa: tietoisuuttamme. Itse allekirjoitan käsityksen jonka mukaan tällainen ihmiskunnan kollektiivisessa tietoisuudessa tapahtuva muutos saattaa olla erittäin nopeaa, ja että riittävän "kriittisen massan" saavuttamisen jälkeen asiat voivat edetä todella uskomattoman nopeasti. Olemme ilmeisesti lähestymässä tätä pistettä, mikä voi tarkoittaa suurien, erittäin positiivisten muutosten tapahtumista aivan lähitulevaisuudessa. En väitä tietäväni että näin olisi tulossa tapahtumaan, mutta intuitioni sanoo että niin voi olla, eikä järkenikään pidä sitä lainkaan mahdottomana.

Keskustelukanavat

Olotila.net tarjoaa keskustelufoorumin kaikkien täällä käsiteltävistä aiheista kiinnostuneiden käyttöön. Jos olet vähänkään kiinnostunut näistä teemoista, toivon että osallistut keskusteluun vaikka vain kertomalla lyhyesti itsestäsi ja ajatuksista joita täällä olevien kirjoitusten lukeminen sinussa herättää. Liikumme alueella jolla ei todellakaan ole oikeita tai vääriä mielipiteitä, joten arasteluun ei ole syytä — kaikki mahdolliset näkemykset ovat tervetulleita! Olotila.netin foorumin ainoat kaksi sääntöä ovat keskinäisen kunnioituksen säilyttäminen ja jotakuinkin asiallisessa ilmaisussa pitäytyminen.

Keskustelufoorumi

Olotila.netin keskustelufoorumi toimii osoitteessa olotila.net/keskustelu. Tervetuloa mukaan!

Yhteystiedot

Tavoitat minut sähköpostilla osoitteesta jyri@olotila.net. Mesestä löydyn samalla osoitteella, ircnetissä olen JyriJyri

Keskustelen kaikista olotilassa käsitellyistä aiheista oikein mielelläni, joten ota ihmeessä yhteyttä jos haluat vaihtaa ajatuksia!

juergen.png

25. 4. 2009, Jyri Hovila


I am not a saint, I never even particularly been a good man
I am in fact been a profanity, a selfish man
But it doesn't matter you see, something in the universe loves me

Something in the universe loves the entity that is me
I will choose to call this something God
A singular spark that dwells in the soul of every living being

If you look inside you will find this spark too
But you have to look, deep

Love your faults, embrace them!
If God embraces them, then how can they be faults?

Love yourself, you have to love yourself!
If you don't love yourself, how can you love others?

And if you know what you are, then you can find the truth about others
see what they are, the truth about them

And you know what the truth is, the truth about them - about yourself

The truth is - we are all perfect, just as we are
Because God is perfect
— Gaius Baltar (Battlestar Galactica, season 4, episode "Escape Velocity")

    Previous page: pääkirjoitus